Ok on täällä kivojakin juttuja. Luettelomainen selostus seuraa.
Valoa on paljon enemmän kun aurinno paistelee enemmän, ja ollaan kai hitusen lähempänä päiväntasaajaa kuin Suomessa. Ei masenna eikä ahista niin usein.
Olen jopa alkanut tykkäilemään tuosta auringonpaisteesta, kunhan lämpötilat pysyy kurissa, eli alle 30C:n (en jaksa säätää astemerkkiä), enkä pala (en oo vieläkään palanut!) Tosin oon kyllä aina tykännyt auringonpaisteesta, kunhan vaan lämpötilat pysyy kurissa. Ennen se raja on vaan kulkenu jossain 23:ssa.
Meteorologicos mañana: Oh! Scorchio!
Yöperhoset on paljon nätimpiä kuin Suomessa (mutta ne on myös aika ärsyttäviä, niistä pitänee lisätä oma lukunsa äskeiseen postaukseen, ks. myös kuvat sieltä.).
Olen alkanut tykkäilemään myös liskoista ja semmosista. Niitä juoksentelee pihoilla ja kaduilla ja puistoissa niin paljon että on kumma jos ei tykkäile. Ja meidän pikkugekot syö ötököitä kovasti, vaikka ovatkin aika rumia (ne on värittömiä, tai semmosia aika... valkoihoisia).
Olen kummasti tottunut hämppeihin, kun niitä on ihan joka paikassa (tosin eilen näkemäni redback ei edelleenkään herätä mitään positiivisia fiiliksiä). Näitä allaolevia kavereita on kaikkialla. Ne roikkuu sähkökaapeleissa ja kutoo seittejään talojen väliin ja puihin ja muihin valoisiin paikkoihin. Isoja mutta vaarattomia.
Yliopiston kampuksesta ei oo oikeestaan mitään pahaa sanottavaa. Se on vaan tosi kaunis. Tänäänkin löysin jonkun puistoalueen sieltä vähän syrjemmästä. Jengi istuskeli nurmikolla ja lueskeli ja piknikkeili ja jutteli.
Ja siitä urheilutarjonnasta taisin jo avautuakin, se hämmästyttää edelleen! Haluan ampumaradalle! Ja viinitilakierrokselle! Ja Fraser Islandille! Ja! Ja! Ja!
Australialaiset vaikuttaa pääpiirteittäin ihan mukavalta kansalta. Avuliaita ja aurinkoisia ja tuntuvat aidon huolestuneilta mun helleahdingosta. "Mistä olet kotoisin?" "Suomesta." "Voivoi, mitenkäs pärjäilet?"
Tai sitten Suomella on täällä kummallinen maine, josta en ole tietoinen!
Kaupunginkirjastolla on hurjan iso elektroninen kokoelma: tuhansia e-kirjoja ja äänikirjoja ja imuroitavaa musaa ja semmosta. Tosin softassa olis toivomisen varaa, en pysty kääntään niitä ipod-kielelle, joten huvikokoelmista ei oo juuri mulle mitään iloa.
BYO-ravintoloihin saa viedä omat juomat!
Laatikollinen viiniä maksaa kuulemma kokonaiset 8 dollaria!
Kengurut on pehmoisia!
Koalat haisee eukalyptukselle!
Emut on isoja!
Dingoilla on iso nokka!
Ainiin ja CityCat! CityCat! Tuo ihana lautta, joka ajelee hiljaa ja nopeasti ja mukavasti joen kiemuroita ees ja taas. Koskaan ei ole ollut julkinen liikenne niin rentouttava kokemus. Tuuli tuivertaa tukkaan ja hienot maisemat levittäytyy ympärille kuin valokuvissa konsanaan! Se on tähän mennessä parasta täällä.
Valoa on paljon enemmän kun aurinno paistelee enemmän, ja ollaan kai hitusen lähempänä päiväntasaajaa kuin Suomessa. Ei masenna eikä ahista niin usein.
Olen jopa alkanut tykkäilemään tuosta auringonpaisteesta, kunhan lämpötilat pysyy kurissa, eli alle 30C:n (en jaksa säätää astemerkkiä), enkä pala (en oo vieläkään palanut!) Tosin oon kyllä aina tykännyt auringonpaisteesta, kunhan vaan lämpötilat pysyy kurissa. Ennen se raja on vaan kulkenu jossain 23:ssa.
Meteorologicos mañana: Oh! Scorchio!
Yöperhoset on paljon nätimpiä kuin Suomessa (mutta ne on myös aika ärsyttäviä, niistä pitänee lisätä oma lukunsa äskeiseen postaukseen, ks. myös kuvat sieltä.).
Olen alkanut tykkäilemään myös liskoista ja semmosista. Niitä juoksentelee pihoilla ja kaduilla ja puistoissa niin paljon että on kumma jos ei tykkäile. Ja meidän pikkugekot syö ötököitä kovasti, vaikka ovatkin aika rumia (ne on värittömiä, tai semmosia aika... valkoihoisia).
Olen kummasti tottunut hämppeihin, kun niitä on ihan joka paikassa (tosin eilen näkemäni redback ei edelleenkään herätä mitään positiivisia fiiliksiä). Näitä allaolevia kavereita on kaikkialla. Ne roikkuu sähkökaapeleissa ja kutoo seittejään talojen väliin ja puihin ja muihin valoisiin paikkoihin. Isoja mutta vaarattomia.
Yliopiston kampuksesta ei oo oikeestaan mitään pahaa sanottavaa. Se on vaan tosi kaunis. Tänäänkin löysin jonkun puistoalueen sieltä vähän syrjemmästä. Jengi istuskeli nurmikolla ja lueskeli ja piknikkeili ja jutteli.
Ja siitä urheilutarjonnasta taisin jo avautuakin, se hämmästyttää edelleen! Haluan ampumaradalle! Ja viinitilakierrokselle! Ja Fraser Islandille! Ja! Ja! Ja!
Australialaiset vaikuttaa pääpiirteittäin ihan mukavalta kansalta. Avuliaita ja aurinkoisia ja tuntuvat aidon huolestuneilta mun helleahdingosta. "Mistä olet kotoisin?" "Suomesta." "Voivoi, mitenkäs pärjäilet?"
Tai sitten Suomella on täällä kummallinen maine, josta en ole tietoinen!
Kaupunginkirjastolla on hurjan iso elektroninen kokoelma: tuhansia e-kirjoja ja äänikirjoja ja imuroitavaa musaa ja semmosta. Tosin softassa olis toivomisen varaa, en pysty kääntään niitä ipod-kielelle, joten huvikokoelmista ei oo juuri mulle mitään iloa.
BYO-ravintoloihin saa viedä omat juomat!
Laatikollinen viiniä maksaa kuulemma kokonaiset 8 dollaria!
Kengurut on pehmoisia!
Koalat haisee eukalyptukselle!
Emut on isoja!
Dingoilla on iso nokka!
Ainiin ja CityCat! CityCat! Tuo ihana lautta, joka ajelee hiljaa ja nopeasti ja mukavasti joen kiemuroita ees ja taas. Koskaan ei ole ollut julkinen liikenne niin rentouttava kokemus. Tuuli tuivertaa tukkaan ja hienot maisemat levittäytyy ympärille kuin valokuvissa konsanaan! Se on tähän mennessä parasta täällä.
Kommentit