Erehdyin katsomaan uutisia telkkarista tänään (kun Kauniitten ja rohkeitten tilalla tuli rugbyä :( ). Niin siis tänään on Anzac Day (Australian and New Zealand Army Corps). Muistuttaa lähinnä suomalaista itsenäisyyspäivää, mutta on tarkoitukseltaan lähempänä veteraanien muistopäivää. Eli muistellaan kovasti ja arvostetaan vielä enemmän australialaisia (ja uusseelantilaisia jos satut olemaan uusseelantilainen) sodissa kaatuneita sotilaita. Menneisyyden suosikkimässäilykohde on Turkissa ensimmäisen maailmansodan tiimellyksissä tapahtunut Gallipolin taistelu. Se oli joku maahannousujuttu kai (anteeksi en oo wikipedittänyt asiaa), ja siinä kuoli IHAN HULLUNA australialaisia ja uusseelantilaisia sotilaita. Sen lisäksi muistellaan kovasti toisen maailmansodan ja Vietnamin veteraaneja ja kaikkia muitakin veteraaneja, ja tottakai rakkaita poikia jotka ovat nyt ulkomailla puolustamassa Australiaa. Mietin vaan, että miltä? Tämä on saari! Ja veikkaan, että lähimmillä naapureilla, Uudella Seelannilla ja Papua-Uudella-Guinealla ei ole hirveästi intressejä tai resursseja hyökiä tänne.
No joka tapauksessa, telkkarissa heilutettiin Aussilippua ja marssittiin ja laulettiin Waltzing Matildaa ja tuutattiin torvea ja haastateltiin vanhoja setiä, jotka on sotineet, ja joiden isät ja isoisät ja sedät ja serkut on sotineet. Ja koko ajan vaan mietin, että minkä ihmeen takia kenenkään mielestä on ollut tarpeellista lähteä täältä sotimaan johonkin Eurooppaan tai Irakiin tai Afganistaniin tai Vietnamiin tai mihinkään, kun omaa maata ei ole suoraan uhattu? Maailmansota-triviatietoni on vähän ruosteessa, ja pitäisi ehkä kunnioittaa veteraaneja ja heidän kokemuksiaan (ja toki kunnioitan: jokainen joka selviää sodasta hengissä ansaitsee mun kunnioituksen), mutta jo se nyt on perkele että sinne pitää ehdoin tahdoin lähtä tappelemaan! Saa sitä sitten surra ja muistella ja sankaroida, kun ensin lähettää ne ihmiset sinne kuolemaan.
Why can't we all just get along?
Ei voi ymmärtää taas. Mutta OK, myönnetään. Ehkä allekirjoittaneenkin kannattaisi lukea faktat kuntoon ennen kuin alkaa mesoamaan. Oli vaan pakko saada avautua. Anteeksi.
No joka tapauksessa, telkkarissa heilutettiin Aussilippua ja marssittiin ja laulettiin Waltzing Matildaa ja tuutattiin torvea ja haastateltiin vanhoja setiä, jotka on sotineet, ja joiden isät ja isoisät ja sedät ja serkut on sotineet. Ja koko ajan vaan mietin, että minkä ihmeen takia kenenkään mielestä on ollut tarpeellista lähteä täältä sotimaan johonkin Eurooppaan tai Irakiin tai Afganistaniin tai Vietnamiin tai mihinkään, kun omaa maata ei ole suoraan uhattu? Maailmansota-triviatietoni on vähän ruosteessa, ja pitäisi ehkä kunnioittaa veteraaneja ja heidän kokemuksiaan (ja toki kunnioitan: jokainen joka selviää sodasta hengissä ansaitsee mun kunnioituksen), mutta jo se nyt on perkele että sinne pitää ehdoin tahdoin lähtä tappelemaan! Saa sitä sitten surra ja muistella ja sankaroida, kun ensin lähettää ne ihmiset sinne kuolemaan.
Why can't we all just get along?
Ei voi ymmärtää taas. Mutta OK, myönnetään. Ehkä allekirjoittaneenkin kannattaisi lukea faktat kuntoon ennen kuin alkaa mesoamaan. Oli vaan pakko saada avautua. Anteeksi.
Kommentit