Ulkona on jotain 23-25 astetta lämmintä ja aurinko paistaa lähestulkoon pilvettömältä taivaalta. Sydäntalven tuuli ei ihan työnnä kulkijoita kinokseen täällä. En vain tiedä missä vaiheessa tuo auringossa istuminen on alkanut minusta tuntumaan hyvältä idealta. Kuten monet tietävät, olen kovasti lumen ja talven perään, ja kesä on ollut yhtä taistelua. No täällä asiat tuntuvat kääntyvän päälaelleen muutenkin kuin siinä alkuviikkojen ihmettelypostauksessani mainitsemilla tavoilla, ja olen siis todennut että portailla istuskelu on ihan kivaa, vaikka valkoinen talo sokaisee ja aurinko hiostaa. Ehkä se on vain kun yöllä voi olla tosi kylmäkin, ja aamulla palelee joskus tosikin paljonkin. Tänä aamuna tosin ei oo palellut. Eikä melkein viikkoon ole ollut yhtään jäätävän kylmää yötä. Istuskelin siis hetki sitten varmaan puoli tuntia tuossa portailla juttelemassa mielikuvitusystävilleni ja lämmittelemässä. Minusta on tulossa vaihtolämpöinen.

Eilen käytiin kaverini kanssa spontaanisti teellä ja kävelyllä. Teet juotiin aiemmin mainitsemassani Three Monkeysissa, ja kävelylle ajeltiin New Farmiin (joka on aikalailla yhtä kaukana keskustasta kuin West End, mutta pohjoispuolella). Käveleskeltiin joenvartta pitkin ja juteltiin ja oli ihan kivaa. Ja lämmin sää. T-paita ja farkkutakki olivat ihan tarpeeksi. Kaulahuivista vaan on tullut viime aikoina vakioasuste, kun täällä on ollut aika tuulista. Jossain vaiheessa sillan materiaali vaihtui ja silta alkoi resonoimaan hienosti kun kipkapkengät kopisi sitä vasten. Ylä-äänet ja muu etnohippeily vaan tuli mieleen. Välillä jopa meinaa olla ikävä tekemään etnomusikologiajuttuja, mikä kai kertoo jotain jostain. Toisaalta, kun tutkailin, mitä multa vielä puuttuu etnon pääaineopinnoista, niin ei  paljon naurata kun jäljellä on pelkkiä kirjatenttejä ja "iso gee". Saa nähdä mitä täällä tehdyistä saan luettua hyväkseni tutkintooni, jos mitään.

Olen ehkä päättänyt lähteä käymään Pohjois-Queenslandissa Uuden Seelannin jälkeen, kun toinen kaverini uskotteli että sinne pitää mennä. Kyseinen kaveri tosin on puolueellinen kun se on sieltä kotoisin. Koskenlaskuun siellä on kuulemma Australian parhaat mahdollisuudet, mutta eihän mun vakuutus kata semmosia. Tosin, ei mun vakuutus kata capoeiraakaan, ja silti hankkiuduin tunneille. Eniten kuitenkin viehättää että se on vielä lounais-qldiäkin hurjasti erilaisempi kuin Suomi. Trooppinen ilmasto ja krokotiilejä. Tähän aikaan vuodesta siellä kuulemma on jopa ihan siedettävä sää.
Missähän vaiheessa sitä uskaltaa eksyä New South Walesin puolelle. Rajalla on jo käyty, ja sinne on kurkistettu, mutta ... eikun hetkinen, käytiinköhän me vahingossa osavaltiorajan väärällä puolella sillä viidakkoreissulla? Voi olla. No viimeistään sinne mennään sitten kun syyskuun vieraat saapuvat. Loppuvuodesta valloitetaan vielä (toivottavasti) Victoria ja Tasmania. Sitten onkin enää kaksi osavaltiota, ACT ja yksi territorio jäljellä tulevia reissuja varten.