Joo ilmoitusluontoista asiaa näin reissurapsan väliin. Victoriin ihastuneille huonoja uutisia: löysin uuden asunnon, ja muutan sinne parin viikon päästä. Uuden osoitteen saa pyytämällä. Itelleni tuo on enemmän kuin hyvä uutinen, koska nykyinen kämppä on aika karu. Uudessa ainoat huonot puolet on, että talo sijaitsee vilkkaassa risteyksessä ison tien varrella, eikä se ole West Endissä. Muuten se on aikalailla paratiisi tähän verrattuna, ja tein siitä jopa vuokrasopimuksen tänään. Nykyisestähän moista ei ole kun kaikki tehdään pimeänä (ei saa kertoa isiäidille), ja se on aiheuttanut aika ajoin lisästressiäkin. Toivotaan vaan, että lähtö ei mene rumaksi. Ei kyllä pitäisi tulla mitään ongelmia, koska oon hyvissä väleissä nykyisen vuokraisännän kanssa.
West Endistä minua vaan ei saa ihan niin helposti pois. Lauantaimarkkinoilla aion käydä edelleen, ja miksen muutenkin kävelemässä ja kahvittelemassa ja syömässä shoppaamassa. Ja asuu täällä kavereitakin, mistä päästäänkin sujuvasti toiseen juttuun, mistä en kai maininnut: aloitin laulutunnit sen tytön kanssa, jonka mainitsin joskus monta kuukautta sitten. Ei ole ollut aiemmin aikaa, mutta nyt oli. Oli tosi kivaa kyllä, enkä käsittääkseni ookaan ihan niin paska kuin oon luullu. Lisäksi tyttö halusi jostain syystä antaa mulle rahat takaisin, vaikka maksoin sille tunnista. Haluaa kuulemma silti opettaa mua, mutta ei vaan halunnut ottaa multa rahaa. Ihme hommaa, mutta en valita.
Viime viikolla kävin katsomassa uuden Narnia-leffan, joka oli paljon parempi kuin eka (ainoa vaan, että Tilda Swintonin rooli oli liian pieni). Sunnuntaina kävin toverini kanssa Brisbane Powerhousessa katsomassa World Press -valokuvanäyttelyn, joka oli sopivan ahdistavaa katottavaa. Kaukaa katsottuna kauniita kuvia, lähempänä todellisuus iskee kasvoille. Toverini sanoi, että melkein hävetti katsoa, kun tulee niin tirkistelyfiilis. Ihan osuvaa minusta. Omat ongelmat asettuivat kummasti aloilleen kun katsoi sotaa ja mellakkaa ja Benazir Bhuttoa ja sidottuja sotavankeja ja väsyneitä sotilaita ja itkeviä ihmisiä. Oli siellä iloisempiakin kuvia toki, mutta silti. Noihin vakavampiin reagoi paljon voimakkaammin.
Gallery of Modern Artissa vastikään avautunut Picasso & His Collection on kuulemma hyvä. Vuokraisäntäni suomalainen kaveri on ollut täällä kylässä muutaman päivän ja kehui kovasti. On ollut kyllä kummallista toivotella huomenia suomeksi pitkästä aikaa. Ihan hauska kaveri tuo on, oikein kliseinen hiljainen metsäsuomalainen ja lintuharrastaja ja luontoihminen. Ihmettelen vain miten se tulee vuokraisäntäni kanssa niin hyvin toimeen kun ite en tykkää ko. sedästä yhtään. Mutta meitähän on moneen junaan, ja kyllä kaikilla pitää kavereita olla.
Että näin. Muita kuulumisia sitten joskus. Reissurapsakin jatkuu taas joku päivä.
West Endistä minua vaan ei saa ihan niin helposti pois. Lauantaimarkkinoilla aion käydä edelleen, ja miksen muutenkin kävelemässä ja kahvittelemassa ja syömässä shoppaamassa. Ja asuu täällä kavereitakin, mistä päästäänkin sujuvasti toiseen juttuun, mistä en kai maininnut: aloitin laulutunnit sen tytön kanssa, jonka mainitsin joskus monta kuukautta sitten. Ei ole ollut aiemmin aikaa, mutta nyt oli. Oli tosi kivaa kyllä, enkä käsittääkseni ookaan ihan niin paska kuin oon luullu. Lisäksi tyttö halusi jostain syystä antaa mulle rahat takaisin, vaikka maksoin sille tunnista. Haluaa kuulemma silti opettaa mua, mutta ei vaan halunnut ottaa multa rahaa. Ihme hommaa, mutta en valita.
Viime viikolla kävin katsomassa uuden Narnia-leffan, joka oli paljon parempi kuin eka (ainoa vaan, että Tilda Swintonin rooli oli liian pieni). Sunnuntaina kävin toverini kanssa Brisbane Powerhousessa katsomassa World Press -valokuvanäyttelyn, joka oli sopivan ahdistavaa katottavaa. Kaukaa katsottuna kauniita kuvia, lähempänä todellisuus iskee kasvoille. Toverini sanoi, että melkein hävetti katsoa, kun tulee niin tirkistelyfiilis. Ihan osuvaa minusta. Omat ongelmat asettuivat kummasti aloilleen kun katsoi sotaa ja mellakkaa ja Benazir Bhuttoa ja sidottuja sotavankeja ja väsyneitä sotilaita ja itkeviä ihmisiä. Oli siellä iloisempiakin kuvia toki, mutta silti. Noihin vakavampiin reagoi paljon voimakkaammin.
Gallery of Modern Artissa vastikään avautunut Picasso & His Collection on kuulemma hyvä. Vuokraisäntäni suomalainen kaveri on ollut täällä kylässä muutaman päivän ja kehui kovasti. On ollut kyllä kummallista toivotella huomenia suomeksi pitkästä aikaa. Ihan hauska kaveri tuo on, oikein kliseinen hiljainen metsäsuomalainen ja lintuharrastaja ja luontoihminen. Ihmettelen vain miten se tulee vuokraisäntäni kanssa niin hyvin toimeen kun ite en tykkää ko. sedästä yhtään. Mutta meitähän on moneen junaan, ja kyllä kaikilla pitää kavereita olla.
Että näin. Muita kuulumisia sitten joskus. Reissurapsakin jatkuu taas joku päivä.
Kommentit