Torstaina ajelin bussilla melkein Lytteltonin satamakaupunginosaan asti, mutta jäin köysiratapysäkillä pois kyydistä ja hyppäsin semmoseen koppiin. Tyttö halusi ottaa musta valokuvan kopissa ja sanoi että voin sitten ostaa turistikuvan kun tulen alas. Annoin ottaa, jos se turistikuva vaikka sattuis olemaan hauska.
Köysirata oli allaolevan kyltin mukaan kilometrin mittainen, ja vei ikivanhan tulivuoren kraaterin reunoille. Kyydistä otin kimaltelevia maisemakuvia Christchurchista, ja näin ekat lampaani (ok, oon nähny lampaita ennenkin, mutta en Uudessa-Seelannissa). Siellä huipulla sitten kävin n. tunnin mittaisen kävelylenkin rinnettä pitkin, ja otin valokuvia. Välillä iski vähän epäuskokin, kun kartta oli huono ja opasteita harvakseltaan, mutta ajattelin että eiköhän tästä selvitä. Sain ihan mielettömät kiksit kun ruoho oli kuurassa mäen varjoisalla puolella. Ekat kuus kuvaa on vähän satunnaisessa järjestyksessä, kun piti saada ne hyvännäköisesti tähän.
Panoraama kraaterin reunoilta.
Panoraama kraaterin reunalta alas Lytteltonin satamaan.
Köysirata oli allaolevan kyltin mukaan kilometrin mittainen, ja vei ikivanhan tulivuoren kraaterin reunoille. Kyydistä otin kimaltelevia maisemakuvia Christchurchista, ja näin ekat lampaani (ok, oon nähny lampaita ennenkin, mutta en Uudessa-Seelannissa). Siellä huipulla sitten kävin n. tunnin mittaisen kävelylenkin rinnettä pitkin, ja otin valokuvia. Välillä iski vähän epäuskokin, kun kartta oli huono ja opasteita harvakseltaan, mutta ajattelin että eiköhän tästä selvitä. Sain ihan mielettömät kiksit kun ruoho oli kuurassa mäen varjoisalla puolella. Ekat kuus kuvaa on vähän satunnaisessa järjestyksessä, kun piti saada ne hyvännäköisesti tähän.
1. Tienviitta köysiradan juurella. Ylöspäin näyttävä osoittaa köysiradan huipulle: "Chch Gondola 1 km"
2. Polkua kraaterin reunoilla.
3. Näkymä Christchurchiin mäen huipulta.
4. Näkymä Lytteltonin satamaan mäen huipulta.
5. Lampaat laiduntaa köysiradan alla.
6. Köysirata.
2. Polkua kraaterin reunoilla.
3. Näkymä Christchurchiin mäen huipulta.
4. Näkymä Lytteltonin satamaan mäen huipulta.
5. Lampaat laiduntaa köysiradan alla.
6. Köysirata.
Panoraama kraaterin reunoilta.
Panoraama kraaterin reunalta alas Lytteltonin satamaan.
Lytteltonin satamalla oli ja on kai edelleen iso rooli Etelämantereen tutkimusmatkailussa. Christchurchin tärkeimpiä nähtävyyksiä on myös kansainvälinen Antarktinen keskus, johon en päässyt tutustumaan (hullun kalliit liput pääsyynä). Kävelylenkin jälkeen kiipesin köysirata-aseman kahvilaan kahville ja katselin maisemia. Horisontissa näkyi Alpit ja muutenkin oli hienot maisemat. Lisäksi kävin alakerrassa semmosella puksujunalla kuuntelemassa ja kattelemassa jonkun muutaman minuutin paikallishistoriaesityksen (köysiratalippukin oli hintava, pakkohan se oli ottaa reissusta kaikki mahollinen irti). Matkamuistokrääsäkaupasta ei tarttunu mukaan mitään.
Matkalla alas juttelin Craig-nimisen (?) uusseelantilaissedän kanssa. Oli kuulemma käynyt Suomessa joskus 1980-luvulla ja oli ollut kylmä. Suomi on kuulemma varsin mielenkiintoinen maa, jossa ihmiset on hiljaisia ja ujoja. Itse en onneksi sovi tähän stereotypiaan laisinkaan.
Matkalla alas juttelin Craig-nimisen (?) uusseelantilaissedän kanssa. Oli kuulemma käynyt Suomessa joskus 1980-luvulla ja oli ollut kylmä. Suomi on kuulemma varsin mielenkiintoinen maa, jossa ihmiset on hiljaisia ja ujoja. Itse en onneksi sovi tähän stereotypiaan laisinkaan.
Gondolimatkailun jälkeen ajelin bussilla takaisin melkein keskustaan. Pysähdyin kauppaan, jonka ovella oli jättimäiset joulupukki ja lumiukko. Joulukoristekauppa. Kuviakin löytyy, mutta rajansa kaikella. Ostin rugbyaiheisen joulukuusipallon! Pitää koittaa löytää Australiastakin joku matkamuistojoulukuusenkoriste, mutta ehkä niitä myydään enemmän lähempänä joulua. Sieltä kävelin kaupungin kautta tukikohtaan, söin lisää tonnikalapaputomaattimössöä, ja päätin lähteä illaksi kiwijahtiin Willowbank Wildlife Reserveen. Puistossa katseltiin lintuja ja possuja ja ankeriaita, ja yksi kettukusukin tuli vastaan. (Uudessa-Seelannissa kettukusut ovat muuten vähän kuin agakonna Australiassa: ulkoa tuotu tunkeilija, joka pilaa paikallisen luonnon. Matkamuistomyymälät pursusivat kettukusutaljoja ja kettukusu-lampaanvillahanskoja ja kettukusun turkiksesta tehtyjä nänninlämmittimiä.) Alla kuva kea-papukaijasta, ja pari kuvaa kiwistä. Kea on kuulemma yksi maailman fiksuimpia papukaijoja. Lisäksi se on aika ilkeä. Niitä oli
yhteen väliin Uudessa-Seelannissa vähän liikaa, ja niillä oli tapana
repiä lampailta munuaiset irti pitkällä nokallaan. Kanta pistettiin
aisoihin, ja nykyään tilanne on hallinnassa. Willowbankissä niille
syötetään hunajaa. Lisäksi Willowbankissä opittiin kiwi-linnuista ja siitä kuinka niitten munat on linnun kokoon suhteutettuna isompia kuin minkään muun linnun. Kiwit on pienempiä kuin kanat, mutta kiwin muna on ehkä 2-2½ kertaa isompi kuin kanan. On mulla tästäkin havainnollistava kuva, mutta taas rajansa kaikella. Menin pimeään aikaan, koska kiwi on yöaktiivinen, ja halusin nähdä niitä ulkonakin. Muuten se pimeys teki retkestä vähän tylsän. Ja taas kierros oli laatuunsa nähden aika hintava. Tuntui että oli kova kiire, mutta opin kyllä uusia juttuja sekä kiwistä että Uudesta-Seelannista.
Kiwit muuten liikkuu tosi kummallisen näköisesti. Niillä ei siis ole siipiä lainkaan kun ei ole ollut tarvetta, joten ne juoksentelevat. Mutta se juoksentelu ei sitten ookkaan mitään tavallista linnunjuoksua. se oli jotenkin semmosta ihme hoippumista, tosin aika vikkelää semmoista. Eikä tuon linnun outous liikkumiseen lopu. Höyhenet muistuttaa enemmänkin karvapeitettä ja jotenkin sen sieraimetkin on erilaiset kuin muilla linnuilla, ja käsittääkseni se muistuttaa muutenkin aika paljon nisäkästä ollakseen lintu. Kiwi-hedelmä on nimetty uudelleen kiwi-linnun mukaan, koska hedelmä muistuttaa ulkonäöltään lintua jossain määrin. Oikeasti se on kuulemma nimeltään Chinese Gooseberry, eli joku kiinankarviainen tai jotain.
Willowbankissä ois voinu nähdä jonkun
maorirellestysesityksenkin, mutta jätin väliin - osittain siksi että
olin myöhässä ja se olis ollu kallis, osittain siksi että en osais
suhtautua. Willowbankistä lähdettyäni tein jotain mitä en ole Suomesta lähdettyäni tehnyt: odotin kylmässä ja pimeässä bussia, kattelin tähtiä ja meinasin paleltua. Tiellä näytti olevan mustaa jäätä (kuun valo heijastui pinnasta vähän). Bussissa ei ollut lämmittimiä.
Kommentit