Pahoitteluni. En oo saanut aikaiseksi kirjoittaa auki sademetsäkokemuksiani päiväkirjaani ennen kuin nyt, ja halusin ne sinne ennen kuin laitan ne tänne. Nyt niitä siis seuraa parin postauksen verran. Kuvat oon jo laittanut nettiin, joten ne, jotka kuvasivuani seuraavat, lienevät jo saaneet maistiaisia.
Muutaman viime viikon arkielämäpäivityksiä sen verran, että kissa on alkanut paljon tuttavallisemmaksi. Se kävi yhtenä päivänä nukkumassa mun sängyssä päiväunet (vaikka yleensä se ei makuuhuoneisiin ole astunut), ja tulee iltaisin sisälle nukkumaan. Se myös kerjää ruokaa paljon useammin, joten mietin että antaakohan naapurit sille enää ruokaa lainkaan. Ei se toki mitään, kun se on vähän pullea muutenkin. Eilen se toi vessaan ihanan lahjan, josta huomasin ensin pelkän pään. (Ja kas siinä paha missä mainitaan, heti tuli oven taakse maukumaan kun aloin tätä kirjoittamaan.) Rotan muu ruumis oli ovelasti piilotettu puolittain vessanpytyn taakse. Ihanaa, kiitos.
Tässä yhtenä iltana kun tässä istuskelin juttelemassa Marialle, nousin vessassa käymään (johon on siis sisäänkäynti ulkona portaiden yläpäässä). Astuin vessaan sisälle, löin valot päälle ja käännyin laittamaan ovea kiinni ja sain melkein sydänkohtauksen. Melkein kämmenen kokoinen golden orb-weaver -hämppi roikkui oviaukossa. Juoksin karkuun, vaikka ei ne mitään tee. Nämä on juuri niitä kavereita, joita roikkuu ihan kaikkialla mihin menee, ja luulin jo tottuneeni niihin. Olenkin, mutta ihan NOIN lähelle ei tarvi tulla. Onhan linnutkin ihan kivoja, kunhan lentelevät taivaalla eikä korvan juuressa. No kämppikseni Tanja sitten rohkaisi mielensä (toisin kuin minä), ja hätisteli sen harjalla pois (kun Greg ei ollut kotona, joten apua ei ollut tarjolla). Tosin kyllä sekin panikoi aika pahasti aiheesta. Ei ookkaan pitkään aikaan ollu niin tyttömäinen olo, kuin sen hämpin kanssa :D
Lisäksi hämmensi se, että vaikka viidakkoreissulla meidän kompostivessassa istuskeli iso karvainen hämppi, niin se ei siellä häirinnyt yhtään (ehkä alkoholilla oli osuutta asiaan), mutta sitten kun ne tulee kotiin, niin alkaa ahistaan hulluna.
Ehkä viikko sitten kävin tutustumassa Fortitude Valleyn kaupunginosaan ja Chinatowniin, koska tän viikon lauantaina pitää mennä Valleyhin kattoon Henry Rollinsia, ja Tivoli(-teatteri) on kuulemma hankala löytää. Valley on Brisbanen yöelämän keskus tai jotain. Kaikki parhaat paarit ja klubit on kuulemma siellä. Odotukset oli korkealla, kun sitä (varsinkin Chinatownia) hehkutetaan kaikissa oppaissa, mutta melko kämänenhän se sitten kuitenkin oli. Ostin sushia. Se oli halpaa ja hyvää. Ostin myös ihkut kengät Punaisen ristin myymälästä (kuva alla). Niillä oli siellä paljon uuttakin kamaa myynnissä, mm. kaikki kengät oli uusia. Kai ne saa joltain konkurssipesiltä jotain lahjotuksia tai jotain (pohti yksi kurssikaverini). Meinasin ostaa kahdet kengät, mutta en sitten kuitenkaan.
Yhtenä iltana ehkä pari viikkoa sitten bongattiin myös pieni heinäsirkka istuskelemasta ikkunalla, talon sisällä siis. Olisko ollut jotain 7-8 senttiä pitkä, kroppa paksuimmillaan läpimitaltaan jotain 2 senttiä. Kiva kun se rupesi yöllä virittelemään jousiaan. Oli pakko pistää korvatulpat korviin. Onneksi me saatiin se seuraavana päivänä ulos talosta. Tuo ikkunaruutu on muistaakseni 11 cm leveä, jos jotakuta kiinnostaa.
Sunnuntaina kävin opettajani kutsumana kuuntelemassa lähellä olevassa pikkukahvilassa mustalaismusaa. Paljon kitaristeja ja yksi viulisti-kitaristi, jolla oli joku paise kaulassa. Ensin soiteltiin vähän flamencosysteemejä, ja loppuillasta djangomaisempaa jatsia. Oli kivaa, ja mukava tunnelma. Mitä nyt vähän kylmä, kun syksy on tulossa...
Se oli ihan kivaa vaihtelua, kun on pitänyt stressata koulujutuista ja, niihin liittyen, uudesta ihanasta ystävästäni Tascam DM-3200:sta, joka on maailman epäloogisin laite (kuva alla). Mutta jos se kelpaa Danny Elfmanille, niin kai sen on kelvattava mullekin. Sais vaan Danny tulla opettaan käyttämään sitä, heh. Varsin pätevällä opettajallanikin meni sormet suuhun ja se joutui valvomaan öitä, että tajuaa miten se toimii, eikä siltikään meinaa tajuta. Yritä siinä sitten opettaa käsiä opiskelijoita, kuten minä. Välillä ahdistaa että miksi oon tukkinu sormeni taas tähän soppaan, kun tietäähän sen mitä siitä tulee kun MINÄ yritän tehdä jotain luovaa. Siksi tykkään hengata luovien ihmisten kanssa, ja toivoa että ees osa siitä tarttuis minuun. Tähän mennessä yritys on ollut turha.
Ostin eilen ekat kengurupihvini kaupasta, kun totesin, etten halua syödä enää hormonilihaa. Se oli kyllä hyvää, mutta vaatii hiukan totuttelua. Maku oli riistamainen, ja samalla semmonen hunajaisen makeahko tai jotain. Hankala selittää, kun ei oikein ole vertailukohtaa. Yritin miettiä että mitäköhän se on syönyt, mutta enpä osaa sanoa. Kenguja kun on monenlaisia ja monenkokoisia, enkä tiedä mitä kengua söin, ja mistä se oli kotoisin.
Leffassakin olen pari kertaa käynyt, molemmat kerrat Regentissä, joka on ihan keskustan keskustassa. Hieno kaunis 1929 rakennettu teatteri, joka uhataan purkaa uuden tornitalon tieltä. Sisällä on hieno aula kattomaalauksineen ja marmoriportaineen. Teatteri on loistelias ja eri hieno lyhtyineen ja samettiesirippuineen. Rakennuksesta on jo osa purettu aikoinaan 1960-luvulla, mutta kansanliike sai pelastettua ainakin osan. Nyt on sitten uusi kansanliike pystytetty, saa nähdä onko siitä tällä kertaa apua. Toivottavasti on. Ei täällä paljon ole noita historiallisia taloja jäljellä, joten kynsin ja hampain niistä pitää pitää kiinni minun mielestä.
South Bankin leffateatterissa maksaisi liput jotain $5,70 opiskelijalle, mutta käyn silti Regentissä, joka on tuplasti kalliimpi ($11), mutta silti Suomeen verrattuna suht edullinen. Siellä pitää käydä ihan pelkästään aatteen ja rakennuksen hienouden takia. Ei sitä saa purkaa :( Allaoleva kuva on Regentin 1-salista.
Oon kuitenkin päättänyt alkaa köyhäilemään elinkustannuksissa ja yritän säästää jokaikisen pennosen reissuja varten (se on kyllä hankalaa kun iski luomubuumi). Varasin melkein lentoliput Uuteen Seelantiin kesäkuun lopulle. Olisi kiva tietää, mitä sisko- ja serkkukullat haluatte täällä nähdä ja tehdä, että pystyn vähän suunnittelemaan omiakin menojani. Käynkö Ulurulla yksin ennen teidän tuloa, vai teidän kanssa, vai jätänkö kokonaan väliin? Entä Sydney ja Blue Mountains, ja Melbourne ja Great Ocean Road? Ja Whitsunday Islands ja Valliriutta? Kertokaa!
Lisäilen kuvia tämän lisäksi myös tuonne vanhempiin postauksiini tässä kun illalla ehdin, mm. possum tulossa :)
Nyt on pakko lähtä kouluun. Koitan päivittää sen sademetsäreissunkin lähipäivinä, kun sain sen vihdoin purettua sinne päiväkirjaani.
Muok. No äh. Laitan sen possum-kuvan tähän perään, kun en jaksa keksiä mihin väliin sen noihin aiempiin tukkisin. Tanja oli katkerana, kun se ei ollut nähnyt possumeita, ja päätti alkaa jättämään niille hedelmiä takapihalle syötäväksi. No hankehan toimi tottakai, ahneita otuksia kun ovat. Tällainen kuva jäi (muiden muassa) haaviin. On nähty myös äitipossum, jolla oli poikanen reppuselässä. Oon yrittänyt ottaa kavereista kuvia ilman salamaa pidemmällä valotusajalla, että saisi valoisampia kuvia, mutta villielukoita on hankala saada pysymään paikoillaan, elleivät sitten ole paikallaanpysyvää sorttia, toisin kuin nämä kaverit. Mutta kyllähän tuostakin saa selvää.
Muutaman viime viikon arkielämäpäivityksiä sen verran, että kissa on alkanut paljon tuttavallisemmaksi. Se kävi yhtenä päivänä nukkumassa mun sängyssä päiväunet (vaikka yleensä se ei makuuhuoneisiin ole astunut), ja tulee iltaisin sisälle nukkumaan. Se myös kerjää ruokaa paljon useammin, joten mietin että antaakohan naapurit sille enää ruokaa lainkaan. Ei se toki mitään, kun se on vähän pullea muutenkin. Eilen se toi vessaan ihanan lahjan, josta huomasin ensin pelkän pään. (Ja kas siinä paha missä mainitaan, heti tuli oven taakse maukumaan kun aloin tätä kirjoittamaan.) Rotan muu ruumis oli ovelasti piilotettu puolittain vessanpytyn taakse. Ihanaa, kiitos.
Tässä yhtenä iltana kun tässä istuskelin juttelemassa Marialle, nousin vessassa käymään (johon on siis sisäänkäynti ulkona portaiden yläpäässä). Astuin vessaan sisälle, löin valot päälle ja käännyin laittamaan ovea kiinni ja sain melkein sydänkohtauksen. Melkein kämmenen kokoinen golden orb-weaver -hämppi roikkui oviaukossa. Juoksin karkuun, vaikka ei ne mitään tee. Nämä on juuri niitä kavereita, joita roikkuu ihan kaikkialla mihin menee, ja luulin jo tottuneeni niihin. Olenkin, mutta ihan NOIN lähelle ei tarvi tulla. Onhan linnutkin ihan kivoja, kunhan lentelevät taivaalla eikä korvan juuressa. No kämppikseni Tanja sitten rohkaisi mielensä (toisin kuin minä), ja hätisteli sen harjalla pois (kun Greg ei ollut kotona, joten apua ei ollut tarjolla). Tosin kyllä sekin panikoi aika pahasti aiheesta. Ei ookkaan pitkään aikaan ollu niin tyttömäinen olo, kuin sen hämpin kanssa :D
Lisäksi hämmensi se, että vaikka viidakkoreissulla meidän kompostivessassa istuskeli iso karvainen hämppi, niin se ei siellä häirinnyt yhtään (ehkä alkoholilla oli osuutta asiaan), mutta sitten kun ne tulee kotiin, niin alkaa ahistaan hulluna.
Ehkä viikko sitten kävin tutustumassa Fortitude Valleyn kaupunginosaan ja Chinatowniin, koska tän viikon lauantaina pitää mennä Valleyhin kattoon Henry Rollinsia, ja Tivoli(-teatteri) on kuulemma hankala löytää. Valley on Brisbanen yöelämän keskus tai jotain. Kaikki parhaat paarit ja klubit on kuulemma siellä. Odotukset oli korkealla, kun sitä (varsinkin Chinatownia) hehkutetaan kaikissa oppaissa, mutta melko kämänenhän se sitten kuitenkin oli. Ostin sushia. Se oli halpaa ja hyvää. Ostin myös ihkut kengät Punaisen ristin myymälästä (kuva alla). Niillä oli siellä paljon uuttakin kamaa myynnissä, mm. kaikki kengät oli uusia. Kai ne saa joltain konkurssipesiltä jotain lahjotuksia tai jotain (pohti yksi kurssikaverini). Meinasin ostaa kahdet kengät, mutta en sitten kuitenkaan.
Yhtenä iltana ehkä pari viikkoa sitten bongattiin myös pieni heinäsirkka istuskelemasta ikkunalla, talon sisällä siis. Olisko ollut jotain 7-8 senttiä pitkä, kroppa paksuimmillaan läpimitaltaan jotain 2 senttiä. Kiva kun se rupesi yöllä virittelemään jousiaan. Oli pakko pistää korvatulpat korviin. Onneksi me saatiin se seuraavana päivänä ulos talosta. Tuo ikkunaruutu on muistaakseni 11 cm leveä, jos jotakuta kiinnostaa.
Sunnuntaina kävin opettajani kutsumana kuuntelemassa lähellä olevassa pikkukahvilassa mustalaismusaa. Paljon kitaristeja ja yksi viulisti-kitaristi, jolla oli joku paise kaulassa. Ensin soiteltiin vähän flamencosysteemejä, ja loppuillasta djangomaisempaa jatsia. Oli kivaa, ja mukava tunnelma. Mitä nyt vähän kylmä, kun syksy on tulossa...
Se oli ihan kivaa vaihtelua, kun on pitänyt stressata koulujutuista ja, niihin liittyen, uudesta ihanasta ystävästäni Tascam DM-3200:sta, joka on maailman epäloogisin laite (kuva alla). Mutta jos se kelpaa Danny Elfmanille, niin kai sen on kelvattava mullekin. Sais vaan Danny tulla opettaan käyttämään sitä, heh. Varsin pätevällä opettajallanikin meni sormet suuhun ja se joutui valvomaan öitä, että tajuaa miten se toimii, eikä siltikään meinaa tajuta. Yritä siinä sitten opettaa käsiä opiskelijoita, kuten minä. Välillä ahdistaa että miksi oon tukkinu sormeni taas tähän soppaan, kun tietäähän sen mitä siitä tulee kun MINÄ yritän tehdä jotain luovaa. Siksi tykkään hengata luovien ihmisten kanssa, ja toivoa että ees osa siitä tarttuis minuun. Tähän mennessä yritys on ollut turha.
Ostin eilen ekat kengurupihvini kaupasta, kun totesin, etten halua syödä enää hormonilihaa. Se oli kyllä hyvää, mutta vaatii hiukan totuttelua. Maku oli riistamainen, ja samalla semmonen hunajaisen makeahko tai jotain. Hankala selittää, kun ei oikein ole vertailukohtaa. Yritin miettiä että mitäköhän se on syönyt, mutta enpä osaa sanoa. Kenguja kun on monenlaisia ja monenkokoisia, enkä tiedä mitä kengua söin, ja mistä se oli kotoisin.
Leffassakin olen pari kertaa käynyt, molemmat kerrat Regentissä, joka on ihan keskustan keskustassa. Hieno kaunis 1929 rakennettu teatteri, joka uhataan purkaa uuden tornitalon tieltä. Sisällä on hieno aula kattomaalauksineen ja marmoriportaineen. Teatteri on loistelias ja eri hieno lyhtyineen ja samettiesirippuineen. Rakennuksesta on jo osa purettu aikoinaan 1960-luvulla, mutta kansanliike sai pelastettua ainakin osan. Nyt on sitten uusi kansanliike pystytetty, saa nähdä onko siitä tällä kertaa apua. Toivottavasti on. Ei täällä paljon ole noita historiallisia taloja jäljellä, joten kynsin ja hampain niistä pitää pitää kiinni minun mielestä.
South Bankin leffateatterissa maksaisi liput jotain $5,70 opiskelijalle, mutta käyn silti Regentissä, joka on tuplasti kalliimpi ($11), mutta silti Suomeen verrattuna suht edullinen. Siellä pitää käydä ihan pelkästään aatteen ja rakennuksen hienouden takia. Ei sitä saa purkaa :( Allaoleva kuva on Regentin 1-salista.
Oon kuitenkin päättänyt alkaa köyhäilemään elinkustannuksissa ja yritän säästää jokaikisen pennosen reissuja varten (se on kyllä hankalaa kun iski luomubuumi). Varasin melkein lentoliput Uuteen Seelantiin kesäkuun lopulle. Olisi kiva tietää, mitä sisko- ja serkkukullat haluatte täällä nähdä ja tehdä, että pystyn vähän suunnittelemaan omiakin menojani. Käynkö Ulurulla yksin ennen teidän tuloa, vai teidän kanssa, vai jätänkö kokonaan väliin? Entä Sydney ja Blue Mountains, ja Melbourne ja Great Ocean Road? Ja Whitsunday Islands ja Valliriutta? Kertokaa!
Lisäilen kuvia tämän lisäksi myös tuonne vanhempiin postauksiini tässä kun illalla ehdin, mm. possum tulossa :)
Nyt on pakko lähtä kouluun. Koitan päivittää sen sademetsäreissunkin lähipäivinä, kun sain sen vihdoin purettua sinne päiväkirjaani.
Muok. No äh. Laitan sen possum-kuvan tähän perään, kun en jaksa keksiä mihin väliin sen noihin aiempiin tukkisin. Tanja oli katkerana, kun se ei ollut nähnyt possumeita, ja päätti alkaa jättämään niille hedelmiä takapihalle syötäväksi. No hankehan toimi tottakai, ahneita otuksia kun ovat. Tällainen kuva jäi (muiden muassa) haaviin. On nähty myös äitipossum, jolla oli poikanen reppuselässä. Oon yrittänyt ottaa kavereista kuvia ilman salamaa pidemmällä valotusajalla, että saisi valoisampia kuvia, mutta villielukoita on hankala saada pysymään paikoillaan, elleivät sitten ole paikallaanpysyvää sorttia, toisin kuin nämä kaverit. Mutta kyllähän tuostakin saa selvää.
Kommentit