Jahas. Päivitetäänpä tuota Uuden-Seelannin-reissuakin välillä. Lauantaipäivänä hyppäsin aamulla seiskan ja kasin välillä junaan kohti Arthur's Passin pikkukylää. Arthur's Pass on nimensä mukaisesti reitti Uuden-Seelannin Eteläsaarta halkovan vuoriston läpi. Ja siihen kylkeen on noussut pikkukylä: asukasluku on muistaakseni jotain 55-60. Muuten Arthurs Pass onkin sitten kansallispuistoa.
Arthurs Passin kylän keskustaa. Tulee mieleen Cicelyn pikkukylä Villissä Pohjolassa :)
Junamatka Christchurchista Eteläsaaren länsirannikolle Greymouthiin on nimeltään TranzAlpine, ja on kuulemma yksi maailman komeimpia junamatkoja. En väitä vastaan - matka taittui varsin nopeasti ihan vaan maisemia tuijotellessa. Alkumatka oli vähän tylsähköä, mutta vuorten lähestyessä sitä alkoi kummasti haukkomaan henkeään. Junassa oli myös mielenkiintoinen avovaunu, jossa sai tuulta ja viimaa uhmaten seisoskella ja ottaa kuvia ilman häiritseviä ikkunoita. Seuraa kuvia matkalta. Ekat kuvat on otettu menomatkalla, jälkimmäiset (vähän hämärämmät) paluumatkalla. Kävi harmi juttu, kun paluujuna oli melkein tunnin myöhässä, niin jäi paljon hienoja juttuja kuvaamatta, kun aattelin menomatkalla että ehdin paluumatkallakin sitten räpsiä. Lisäksi palatessa oli jo niin julmetun kylmä, että se avovaunu oli ihan sietämätön siinä viimassa. Matkalle mahtui muistaakseni 16 tunnelia. Viimeinen kuva on otettu Arthurs Passin asemalla kun juna saapui meitä hakemaan.
Kaiken tämän junailun välissä kävin siis vähän vuorillakin reippailemassa. Kansallispuiston infopisteessä oli iso ukaasi, että koskaan ei saa lähteä farkut jalassa vaeltamaan. Enhän minä koskaan heh. Sori vaan, mutta reippailuhousut jäi Suomeen. Hienoa oli taas maisema ja vesiputoukset ja raikasta oli ilma, ja olo oli kuin Narniassa konsanaan. Isolla vuorien väliin jäävällä aukiolla iski taas se kliseinen pienuuden tunne. Siellä olis seisoskellut mielellään pidempäänkin, mutta päivä meni vähän kiirehtiessä, kun aikaa oli rajallisesti. Harmi vaan, että junakin oli myöhässä sitten. Olisivat voineet etukäteen ilmoittaa, että aikovat sinä päivänä myöhästyä, niin olisin saanut rauhassa siellä ihmetellä. Kuvat puhukoot taas puolestaan. Liian hienoa siellä oli, ja haluan takaisin heti.
Että semmosta. Pitää koittaa vielä ne pari viimeistäkin päivää raportoida, jos jaksan joskus. Pistän saman tien tulemaan rapsan Moreton Islandista (jonka kirjotin ennen tätä, mutta ajastin tulemaan tän jälkeen vasta :P), ja koitan naputella Sydney / Blue Mountains -rapsan tässä joku päivä.. Hiphei.
Kommentit