Ei ole tullut päiviteltyä peruskuulumisia pitkään aikaan, joten koitetaanpa. (Vaikka eipä tätä varmaan enää kovin moni edes lueskele.) Australiasta on tullut arkinen paikka, koti, eikä enää pitkään aikaan ole tuntunut, että olisin ulkomailla - siksi puuttuu se päivittäinen ihmetys ja kummastelu, joka leimasi varmaan alkuvuoden kirjoittelua.
Koulua on jäljellä enää vähän. Yksi essee, studiokurssin lopputyö, kolme luentoa ja pari tenttiä. Ihan hyvin on mennyt, paremmin kuin ekalla lukukaudella, jonka kurssivalintoja kadun edelleen. Olis vaan pitänyt pitäytyä siinä, minkä osaa. Täkäläistä opetusta tulee kyllä ikävä. Kirjatenttejä ei tunneta, ja kaikkiin kursseihin liittyy luentoja, harjoitustöitä ja keskustelua. Luennoitsijat ovat poikkeuksetta olleet päteviä (toisin kuin liian usein Suomessa) ja heillä on kaikilla myös työkokemusta aloiltaan.
Aloitin laulutunnit vihdoin sen Checochossa tapaamani tytön kanssa (mainitsin asiasta kyllä täällä blogissakin). Se on ihan hauskaa, ja Lauren on mukava. Ei mikään ammattilainen, mutta osaa kyllä sen minkä tarvii, ja kysyy äiskältään (laulunopettaja) neuvoja kun tarvii. Saa nähdä kuinka paljon tässä enää ehtii saamaan irti tunneista, mutta jospa nyt jotain edes. Eiköhän, kun nyt jo tuntuu, että edistystä on tapahtunut.
Meitä on piinannut jo yli kuukauden ajan sähköongelmat. Tänään vihdoin selvisi syy. Välikatossa (? siis yläkerran lattian ja alakerran katon välisessä tilassa) on asustanut pussieläin, joka on kai syönyt piuhoja poikki huvikseen. Selvisipähän samalla minun huoneessa öisin kuuluvat rapinat ja tallustelut. Vuokraisäntä oli napannut possumia niskasta kiinni ja viskannut pihalle - toivottavasti se löytää uuden kodin.
Illalla olisi ohjelmassa Café Checocho taas, kun Lauren soittelee ja laulelee siellä. Saapa nähdä minkälainen illasta kehkeytyy. Kutsuin pari muutakin tuttua paikalle.
Jos lukijakunnassa on innokkaita sponsoreita, niin nyt ois oiva aika pistää rahaa tulemaan sitten. Australian dollarin kurssi on alempana kuin koko vuonna on ollut. Ihan vaan vinkkinä :P
Loppuvuodesta, jos rahaa riittää, olisi tarkoitus siis reissata. Haaveissa olisi käydä Tasmaniassa ja Melbournessa. Lisäksi yksi vanha kaveri vuosien takaa asustaa jossain New South Walesin ja Victorian osavaltioiden rajalla, ihan rannikolla, joten jollain konstilla pitäisi sinnekin kai päästä se yksi VB maistelemaan. Se vaan on pahasti reitin ulkopuolella, joten jonkinlaista suunnitteluahan tuo tuntuu vaativan. Nuo on ne realistiset haaveet, epärealistisia riittää kyllä kans. Olishan se ihan kiva Queenslandiakin käydä katselemassa, kun täällä kerran on asustettu. Cairns on vaan niin penteleen kaukana, ja siellä on niin hemmetin kuuma. Talvella siellä olis pitänyt käydä, mutta enpä käynyt. Ja Adelaide on kuulemma kiva kaupunki. Ja lännessäkin olis kiva käydä joskus. Mutta ne lienee sitten seuraavan reissun retkiä.
Viime viikonloppuna oli Roma Street Parklandsilla Queensland Multicultural Festival, jossa ois saanu hernekeittoa ja karjalanpiirakkaa ja pullaa. En uskaltanut mennä Suomi-kojulle, vierastan australiansuomalaisia edelleen. Sitä paitsi olin juuri syönyt kormaa. Festivaali oli juuri sitä: liikaa ihmisiä, liikaa ruokakojuja ja liikaa meteliä. En jäänyt puolta tuntia pidemmäksi. South Bankillä samaan aikaan järjestetty Greenfest sen sijaan oli niin kiva, että piti molempina päivinä käydä ihastelemassa. Luomuruokaa, luomukosmetiikkaa, luomuvaatteita, luomuviiniä, aurinkopaneeleja, Reiluja lahjoja, kierrätystä ja vaikka mitä kivaa. Kun olis ollu rahaa, niin olisin tuhlannut sitä. Tai no tuhlasin, vaikkei ollutkaan. Silti jäi ihanat luomupuuvillavaatteet ja luomuhamppuvaatteet ja ihana Uusi-Seelanti-aiheinen laukku sinne. Niillä kojuilla olisi saanut kulumaan satoja dollareita. Suomeen kans, kiitos!
Tänään Laurenin luona (kun piti olla laulutunti, muttei ollutkaan, kun juteltiin vaan ja sitten vähän harjoteltiin) ihastelin taas kovasti West Endiä. Siellä sitä asustaisi kaikista mieluiten, jos tänne voisi jäädä. Siellä on niin hiljaista ja kotoisaa. Ja ihmiset on välittömiä ja mukavia, ja kaverit asuis lähellä, ja markkinat ois lähellä, ja kivoja kahviloita ja puoteja olis lähellä. Laurenin portailla lekotteli hännätön musta kissa, joka maukui aika rikkinäisellä äänellä. Hän lienee kokenut kovia joskus.
Kävin keskiviikkona äänestämässä Tampereelle valtuutettua. Se oli kummallista. Matkavakuutus menee umpeen päivälleen kahden kuukauden päästä, kun olen jo Suomessa. Olen alkanut laskemaan päiviä, ja ne hupenevat ihan liian äkkiä.
Koulua on jäljellä enää vähän. Yksi essee, studiokurssin lopputyö, kolme luentoa ja pari tenttiä. Ihan hyvin on mennyt, paremmin kuin ekalla lukukaudella, jonka kurssivalintoja kadun edelleen. Olis vaan pitänyt pitäytyä siinä, minkä osaa. Täkäläistä opetusta tulee kyllä ikävä. Kirjatenttejä ei tunneta, ja kaikkiin kursseihin liittyy luentoja, harjoitustöitä ja keskustelua. Luennoitsijat ovat poikkeuksetta olleet päteviä (toisin kuin liian usein Suomessa) ja heillä on kaikilla myös työkokemusta aloiltaan.
Aloitin laulutunnit vihdoin sen Checochossa tapaamani tytön kanssa (mainitsin asiasta kyllä täällä blogissakin). Se on ihan hauskaa, ja Lauren on mukava. Ei mikään ammattilainen, mutta osaa kyllä sen minkä tarvii, ja kysyy äiskältään (laulunopettaja) neuvoja kun tarvii. Saa nähdä kuinka paljon tässä enää ehtii saamaan irti tunneista, mutta jospa nyt jotain edes. Eiköhän, kun nyt jo tuntuu, että edistystä on tapahtunut.
Meitä on piinannut jo yli kuukauden ajan sähköongelmat. Tänään vihdoin selvisi syy. Välikatossa (? siis yläkerran lattian ja alakerran katon välisessä tilassa) on asustanut pussieläin, joka on kai syönyt piuhoja poikki huvikseen. Selvisipähän samalla minun huoneessa öisin kuuluvat rapinat ja tallustelut. Vuokraisäntä oli napannut possumia niskasta kiinni ja viskannut pihalle - toivottavasti se löytää uuden kodin.
Illalla olisi ohjelmassa Café Checocho taas, kun Lauren soittelee ja laulelee siellä. Saapa nähdä minkälainen illasta kehkeytyy. Kutsuin pari muutakin tuttua paikalle.
Jos lukijakunnassa on innokkaita sponsoreita, niin nyt ois oiva aika pistää rahaa tulemaan sitten. Australian dollarin kurssi on alempana kuin koko vuonna on ollut. Ihan vaan vinkkinä :P
Loppuvuodesta, jos rahaa riittää, olisi tarkoitus siis reissata. Haaveissa olisi käydä Tasmaniassa ja Melbournessa. Lisäksi yksi vanha kaveri vuosien takaa asustaa jossain New South Walesin ja Victorian osavaltioiden rajalla, ihan rannikolla, joten jollain konstilla pitäisi sinnekin kai päästä se yksi VB maistelemaan. Se vaan on pahasti reitin ulkopuolella, joten jonkinlaista suunnitteluahan tuo tuntuu vaativan. Nuo on ne realistiset haaveet, epärealistisia riittää kyllä kans. Olishan se ihan kiva Queenslandiakin käydä katselemassa, kun täällä kerran on asustettu. Cairns on vaan niin penteleen kaukana, ja siellä on niin hemmetin kuuma. Talvella siellä olis pitänyt käydä, mutta enpä käynyt. Ja Adelaide on kuulemma kiva kaupunki. Ja lännessäkin olis kiva käydä joskus. Mutta ne lienee sitten seuraavan reissun retkiä.
Viime viikonloppuna oli Roma Street Parklandsilla Queensland Multicultural Festival, jossa ois saanu hernekeittoa ja karjalanpiirakkaa ja pullaa. En uskaltanut mennä Suomi-kojulle, vierastan australiansuomalaisia edelleen. Sitä paitsi olin juuri syönyt kormaa. Festivaali oli juuri sitä: liikaa ihmisiä, liikaa ruokakojuja ja liikaa meteliä. En jäänyt puolta tuntia pidemmäksi. South Bankillä samaan aikaan järjestetty Greenfest sen sijaan oli niin kiva, että piti molempina päivinä käydä ihastelemassa. Luomuruokaa, luomukosmetiikkaa, luomuvaatteita, luomuviiniä, aurinkopaneeleja, Reiluja lahjoja, kierrätystä ja vaikka mitä kivaa. Kun olis ollu rahaa, niin olisin tuhlannut sitä. Tai no tuhlasin, vaikkei ollutkaan. Silti jäi ihanat luomupuuvillavaatteet ja luomuhamppuvaatteet ja ihana Uusi-Seelanti-aiheinen laukku sinne. Niillä kojuilla olisi saanut kulumaan satoja dollareita. Suomeen kans, kiitos!
Tänään Laurenin luona (kun piti olla laulutunti, muttei ollutkaan, kun juteltiin vaan ja sitten vähän harjoteltiin) ihastelin taas kovasti West Endiä. Siellä sitä asustaisi kaikista mieluiten, jos tänne voisi jäädä. Siellä on niin hiljaista ja kotoisaa. Ja ihmiset on välittömiä ja mukavia, ja kaverit asuis lähellä, ja markkinat ois lähellä, ja kivoja kahviloita ja puoteja olis lähellä. Laurenin portailla lekotteli hännätön musta kissa, joka maukui aika rikkinäisellä äänellä. Hän lienee kokenut kovia joskus.
Kävin keskiviikkona äänestämässä Tampereelle valtuutettua. Se oli kummallista. Matkavakuutus menee umpeen päivälleen kahden kuukauden päästä, kun olen jo Suomessa. Olen alkanut laskemaan päiviä, ja ne hupenevat ihan liian äkkiä.
Kommentit