Noniin. Nyt sitä raporttia sitten. Pistän päivän kerrallaan.
Tiistaiaamuna 17.6. herättiin aikaisin. Keskustan juna-asemalla piti olla vähän aamukuuden jälkeen, joten herätyskello soi neljän aikoihin. Tosin eipä siinä kamalasti tullut nukuttua, kun oli matkakuume ja muut asiat mylläsivät mielessä. Ehdin junaan, ja ajelin sillä lentokentälle, pääsin lähtöselvityksestä läpi ja vaihdoin rahaa. Sitten odoteltiin se reilu tunti että konetta alettiin lastaamaan. Kone lähti myöhässä, kun piti odottaa jotain matkustajia. Perilläkin oltiin myöhässä. Harmittaa vain, etten saanut ikkunapaikkaa kumpaankaan suuntaan, Alpeista olisi saanut hienon kuvan lentokoneen ikkunasta.
Perillä Christchurchin lentokentällä pääsin tullista läpi ihan hyvin ja laukkukin tuli perille asti. JetStar oli muutenkin lentoyhtiönä positiivinen kokemus. Ulos astuttuani totesin että onpahan mukavan kirpeä talvi-ilma ja piti ihan pistää takki kiinni ja kaulahuivi kaulaan ja lapaset käteen. Sitten iskikin reissaamisen todellisuus vasten kasvoja: mihin nyt mennään kun ei oo ketään lentokentällä vastassa? No löysin minä sieltä jonkun kuskaamaan minut kaupunkiin, vaikka aika riistohinnan se siitä otti. Kuski oli kuitenkin mukava ja kertoili matkalla perustietoja paikasta ja mitä kaikkea Christchurchissa voi tehdä. Jäin keskustassa pois katedraaliaukiolla ja kävelin siitä hostelliin (vaikka ilmeisesti setä olisi kuskannut ovellekin asti). Kävelymatka oli hurjat viisi minuuttia.
Hostelliin kirjautuminen sujui helposti ja sitten pääsinkin omaan huoneeseeni valtaamaan sänkyä. Oli kuulemma tuuriakin mukana, kun sain olla samassa huoneessa koko viikon, mikä ei kuulemma ole yleistä. Jätin kapsäkit huoneeseen, otin repun ja lompakon matkaan ja suuntasin Pak'n'Saveen ruokaostoksille. Pak'n'Save toimii Lidl-periaatteella: ostavat hullun isoja eriä ja myyvät hullun halvalla pois. En edes tiedä onko koko maassa muita ruokakauppoja. En valittanut, kun selvisin melkein koko viikon ruuista n. 7,5 eurolla. Tosin ostinkin vaan nuudelia ja säilykkeitä ja aamupalamurot. Söin sitten koko viikon samaa tonnikala-papusekoitus-tomaattimurskamössöä nuudelien kera. Ei edes ollut niin pahaa kuin miltä se kuulostaa, kun tomaattimurska oli yrttimaustettua ja papuja oli neljää erilaista, ja hostellin keittiössä oli järjettömän hyvä maustevalikoima.
Hostelli oli muutenkin ihan toppen. Siisti, puhdas, ajanmukainen, viihtyisä, halpa. Lisäksi henkilökunta oli iloista ja osaavaa. Kaiken kaikkiaan miljoona kertaa miellyttävämpi asumus kuin Brisbanen hostellit (ainakin ne kaks missä oon yöpynyt). Ainoa miinus, minkä keksimällä keksin, oli mun huoneen viisto katto, joten huonekorkeus oli toisessa päässä huonetta 5-6 metrin luokkaa. Ei tuokaan kesällä haittais, mutta talvella lämmittimen lämpö karkaa korkeuksiin. Vähemmän mua silti Uudessa Seelannissa paleli öisin kuin Australiassa.
Eka päivänä en sitten juuri muuta tehnytkään, kuin lueskelin erilaisia esitteitä ja mietin mitä huomenna keksisi tehdä. Alla kuva minun nurkasta hostellissa. Ois pitäny räpsiä keittiöstä ja oleskelutiloistakin kuvia, mutten kehannu.
Tiistaiaamuna 17.6. herättiin aikaisin. Keskustan juna-asemalla piti olla vähän aamukuuden jälkeen, joten herätyskello soi neljän aikoihin. Tosin eipä siinä kamalasti tullut nukuttua, kun oli matkakuume ja muut asiat mylläsivät mielessä. Ehdin junaan, ja ajelin sillä lentokentälle, pääsin lähtöselvityksestä läpi ja vaihdoin rahaa. Sitten odoteltiin se reilu tunti että konetta alettiin lastaamaan. Kone lähti myöhässä, kun piti odottaa jotain matkustajia. Perilläkin oltiin myöhässä. Harmittaa vain, etten saanut ikkunapaikkaa kumpaankaan suuntaan, Alpeista olisi saanut hienon kuvan lentokoneen ikkunasta.
Perillä Christchurchin lentokentällä pääsin tullista läpi ihan hyvin ja laukkukin tuli perille asti. JetStar oli muutenkin lentoyhtiönä positiivinen kokemus. Ulos astuttuani totesin että onpahan mukavan kirpeä talvi-ilma ja piti ihan pistää takki kiinni ja kaulahuivi kaulaan ja lapaset käteen. Sitten iskikin reissaamisen todellisuus vasten kasvoja: mihin nyt mennään kun ei oo ketään lentokentällä vastassa? No löysin minä sieltä jonkun kuskaamaan minut kaupunkiin, vaikka aika riistohinnan se siitä otti. Kuski oli kuitenkin mukava ja kertoili matkalla perustietoja paikasta ja mitä kaikkea Christchurchissa voi tehdä. Jäin keskustassa pois katedraaliaukiolla ja kävelin siitä hostelliin (vaikka ilmeisesti setä olisi kuskannut ovellekin asti). Kävelymatka oli hurjat viisi minuuttia.
Hostelliin kirjautuminen sujui helposti ja sitten pääsinkin omaan huoneeseeni valtaamaan sänkyä. Oli kuulemma tuuriakin mukana, kun sain olla samassa huoneessa koko viikon, mikä ei kuulemma ole yleistä. Jätin kapsäkit huoneeseen, otin repun ja lompakon matkaan ja suuntasin Pak'n'Saveen ruokaostoksille. Pak'n'Save toimii Lidl-periaatteella: ostavat hullun isoja eriä ja myyvät hullun halvalla pois. En edes tiedä onko koko maassa muita ruokakauppoja. En valittanut, kun selvisin melkein koko viikon ruuista n. 7,5 eurolla. Tosin ostinkin vaan nuudelia ja säilykkeitä ja aamupalamurot. Söin sitten koko viikon samaa tonnikala-papusekoitus-tomaattimurskamössöä nuudelien kera. Ei edes ollut niin pahaa kuin miltä se kuulostaa, kun tomaattimurska oli yrttimaustettua ja papuja oli neljää erilaista, ja hostellin keittiössä oli järjettömän hyvä maustevalikoima.
Hostelli oli muutenkin ihan toppen. Siisti, puhdas, ajanmukainen, viihtyisä, halpa. Lisäksi henkilökunta oli iloista ja osaavaa. Kaiken kaikkiaan miljoona kertaa miellyttävämpi asumus kuin Brisbanen hostellit (ainakin ne kaks missä oon yöpynyt). Ainoa miinus, minkä keksimällä keksin, oli mun huoneen viisto katto, joten huonekorkeus oli toisessa päässä huonetta 5-6 metrin luokkaa. Ei tuokaan kesällä haittais, mutta talvella lämmittimen lämpö karkaa korkeuksiin. Vähemmän mua silti Uudessa Seelannissa paleli öisin kuin Australiassa.
Eka päivänä en sitten juuri muuta tehnytkään, kuin lueskelin erilaisia esitteitä ja mietin mitä huomenna keksisi tehdä. Alla kuva minun nurkasta hostellissa. Ois pitäny räpsiä keittiöstä ja oleskelutiloistakin kuvia, mutten kehannu.
Kommentit